Voi kun joskus istuisi
vaan rauhassa paikalla.
Ei tarvitsisi aina jotain
sekoilla.
Tällä kertaa opettajan
metriviivain,
ei päässyt viettämään
rauhallisia eläkepäiviään.
Ylienergisen oppilaan
käsissä,
loppui sen viivaimen
tehtävät.
Vaikka kuinka vankkaa
tekoa onkin,
ei rääkkäys pääty kuin
vasta lopussa.
Napsahti ja loppui sen
työ,
enää ei sen sydän lyö.
Sinitarralla annettiin
ensiapua,
mutta turhaa oli se työ.
Hyvästeltiin
hiljaisuudessa ja toivottiin,
että opettaja unohtaa kun
uutta hankittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti