Naiseus

Äidin hajuvettä ruutupaperille.

Tunne lapsen sanoiksi.

Jännitys, toivo, kutkutus

Rakkauskirje

Nyt, äkkiä, kukaan ei näe!

Jännitys, toivo, kutkutus

Siskon hajuvettä rinnuksille, ranteisiin.

Mustat kajaalit.

Jännitys, toivo, kutkutus

Mennään tosta ohi

Kattokse?

Jännitys, toivo, kutkutus

Hajuvettä kaulalle.

Pikkumusta.

Jännitys, toivo, kutkutus

Silmänisku

”Hei me lähetään jatkoille”

Jännitys, toivo, kutkutus

-Emma Laurila

Unelmien leikkimökki - Marika N.

KKV2 Julkaisu

Julkaistu OKL Rauman vuosijuhlissa 2014

Puhe naisille

Arvon juhlavieraat, ja erityisesti rakkaat naiset.

Mulle tuli tossa pari viikkoa takaperin pyyntö Niklakselta, että miten olis jos lähtisit pitämään puheen naisille vuosijuhlissa. No se pyyntö meni aikatarkkaan näillä sanoilla: ”Haluisiks pitää VUJUilla puheen naisille? Ai haluat! Sovittu!” Joo-o, ei siinä. Pari hetkeä siinä meni kun ajatusta sulattelin, mutta mielelläni mä tähän sitten lähdin.

Seuraavaksi piti ruveta pohtimaan, että mitäköhän ihmettä mä sitten täällä oikein puhuisin. Aina voisi pitää semmoisen tylsän ”Jo vuonna” –puheen, mutta eihän semmoista jaksa kukaan kuunnella. Kun mä siinä aikani olin tätä puhetta ajatellut, niin tajusin, että on muuten erikoinen tilanne tässä käsillä koska tota noin... Yleensä tämmöisten naisille osoitetun puheen pitäjät varmaan tietää tai ymmärtää teistä naisista jotain. Mä en nimittäin kyllä tiedä tai ymmärrä teistä naisista yhtään mitään.

Te naiset olette nimittäin meille miehille aikamoinen mysteeri. Mä muistan useita kertoja kun olisi varmaan pitänyt tulla juttelemaan tai jotain, mutta eihän se vaan onnistu. Te siinä hymyilette ja näytätte kauniilta ja kaikki sanat katoaa ainakin meikäläisen suusta. Sitten sitä vaan yleensä tyytyy silmäilemään kauempaa. Ja silti te kiehdotte mua, ja meitä miehiä. Aina vaan mennään teidän perässä niin kuin maailma olisi loppumassa. Mikä siinä on? Ihan niin kuin teillä olisi joku semmoinen oma salaisuus, mitä me miehet ei kyetä koskaan ymmärtämään. Se on kyllä mun mielestä silti todella hieno salaisuus, olisi nimittäin tämä miehen elämä todella paljon tylsempää ilman sitä.

Tämä Raumalla opiskelu on ollut mulle aikamoinen etuoikeus. En ehkä ihan täysin tajunnut sitä vielä silloin ku mä tänne tulin, mutta no... Sanotaan että mä uskoisin, että jokainen tässä salissa oleva mies ymmärtää, miksi täällä opiskelu on etuoikeus. Kyllä vain, meitä miehiä nimittäin on täällä mäellä aikamoinen vähemmistö. Naiskauneutta riittää ihan jokaiselle. Luennoilla, demoilla, bileissä, teitä vaan riittää joka puolella. Mä en vaihtaisi tätä mihinkään.

Kauneus sikseen, teissä naisissa on todella paljon asioita jotka mua miehenä kiehtoo. Teidän takia sitä usein ylittää ittensä, pistää ittensä likoon tavoilla joita en muuten tekisi ja koittaa vielä muutaman kerran uudestaan senkin jälkeen kun on selvää, että ei tästä nyt mitään tule. Mä olen, kuten varmaan aika moni muukin mies, jokusen unettoman yön teidän vuoksenne viettänyt. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja yrittäen ymmärtää teitä. Ja yksikään teidän vuoksenne käytetty minuutti ei kaduta. Kyllä naisia ajattelee vaikka maailman loppuun, vaikka ei se kyllä ymmärrystä ole mun kohdallani lisännyt. Ei silti, kuten Wilde aikanaan sanoi, teidät naiset on tehty rakastettaviksi, ei ymmärrettäviksi.

Mä haluaisin lopettaa tämän puheen siteeraten vähän vapaasti mukaillen erästä aika tuntematonta artistia nimeltä John Lennon. Hän kirjoitti eräässä teoksessaan tällaisen toiveen kaltaisen, joka ainakin muhun iskee. Se menee aikalailla näin: ”Nainen, pidä minut sydämessäsi, älä minkään etäisyyden meitä anna erottaa, sillä sinut ja minut, meidät ja tämä kaikki, on kirjoitettu tähtiin.”

Kiitos panoksestasi ja yhdessä toteutuneesta liikunnan ilosta! Yläaste aikaani muistellessani mieleeni palaavat monet liikuntatunnit, joista pidin todella paljon. Haluaisinkin kiittää sinua kuudesta vuodesta, jonka aikana sain olla opetuksessani. Olit aina luotettava opettaja ja minun oli helppo kääntyä puoleesi, jos minulla oli jotain kysyttävää. Sinulla oli aina aikaa antaa neuvoja, enkä koskaan kokenut, että olisit sivuuttanut kokonaan oppilaiden toiveita. Itseeni teit taidoillasi suuren vaikutuksen ja kasvavana nuorena sain sinusta hienon esikuvan. Ihailin erityisesti positiivista asennettasi elämään ja liikunnallisesti ajatellen pikaluistelutaitoasi sekä notkeuttasi. Meillä oli paljon tanssia, mikä sai minutkin harrastamaan tanssia koulun ulkopuolella. Harrastin ehkä hieman erityylistä tanssia vapaa-ajalla, mutta en ilman tanssillisia liikuntatuntejasi olisi koskaan lähtenyt vapaa-aikana tanssikurssille. Tanssimme liikuntatunneilla, mutta oli meillä paljon muutakin. Minussa on aina ollut pieni pelurin luonne, joten mukavinta tanssin rinnalla oli palloilu. Vapaa-aikana tuli pelattua lentopalloa, joten liikuntatunneilla pääsi pelaamaan enemmän muuta. Tästä olin hyvin iloinen :). Tutustutit meidät monipuolisesti erilaisiin liikuntalajeihin, mikä on yksi liikunnan opettajan tärkeimmistä tehtävistä. Nyt opettajaksi pian valmistuessani ja liikunnan opintoja myös käytyäni ymmärrän vielä paremmin, miten suuri esikuva liikunnan opettaja voi olla. On tärkeää, että liikuntatunnilla tehdään monipuolisesti asioita ja oppilaat voivat kokea luottavansa opettajaansa. Itseni kohdalla tämä toteutui ansioista ja olen siitä todella kiitollinen. Toivon tulevassa työssäni voivani luoda samanlaisen suhteen oppilaisiini kuin sinä loit minuun. Liikunta on edelleen myös työn ohella hyvin tärkeä osa elämääni ja varmasti ylä-asteaikaiset positiiviset kokemukset liikunnan parissa ovat vaikuttaneet innostuksen säilymiseen. Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää nykyään! Kiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää sinulle! Ystävällisin terveisin Niina Vuorinen :)

B- luokan tytöt

B-luokan tytöt Hei te siistit b- luokan mimmit keskarit pystyssä asenteet timmit Muistan kuinka kotona äitini skitsahti Nolo värjäs tukkani ruotsintunnil mustaksi Tussilla tietenkin , no kuinkas muuten ”Ulos poika et mee kuuteen kuukauteen!” Voi äiti parka jos toi vaikutti julmalta onni ettei törmätty ostarin kulmalla Muistoissani paljon hetkiä kalliita aina meno päällä, oltiin kaikki valmiita Grunge soimaan jollei räppi sua innosta Jennil olis bileet, ei sua saattas kiinnostaa? säätää vähän massii, saatas kybän kassi Jostain vähän limua ja röökiä sassiin Hei mikäs aatelista painaa, kun rahahuoleet vaivaa setti kuntoon ja ota broidiltas lainaa. Kirvatsin nurmikko tuli meille tutuksi, teltta pystyyn, jäädään tänne vuosiksi Tai ainakin siks aikaa ku mankas kestää duracellit Vähintään siks aikaa et ehtii vetää pellit Heidin kanssa alettiin innostuu reiveistä parkkihalleista, erilaisist leimoista Nukuttiin asemalla, takit pään alla, parempi sekin, kuin rati riti ralla Members of Mayday ja takas vast by Monday Kiitos näistä hulluista vuosista tuhansista juitsuista, nauruista, suukoista. Tästä oli hyvä jatkaa, ikiomaa matkaa.

Pienet intiaanit

Pieniä intiaaneja puron varressa,
pikkusiskolta lainattu sulkapanta,
kiljuntaa ja kikatusta,
äidin meikeillä tehdyt sotamaalaukset naamalla,
paljaat varpaat pehmeällä sammaleella,
auringon kuumentamat hiukset,
suuria haaveita,
hulluja ideoita,
vailla huolen häivää,
vaellus kotiin halki uuvuttavan preerian,
äiti, onko pakko kasvaa aikuiseksi? Johanna Y.

Farkkuhaalarit

 

E.V.

Peikkoasu

Mistä on peikkoasu tehty?

Sinisestä väristä, tekokuitukankaasta, kirjavista tilkuista.

Kuumuudesta, helppoudesta, ja yksinkertaisuudesta.

Äidin taidoista, omasta tyylistä ja hyvästä olosta.

Ilosta, hauskuudesta, ikimuistoisista hetkistä.

Pörröisestä tukasta, sotkuisesta naamasta ja lyhyestä hännästä.

Näistä on peikkoasu tehty!

Emppa