Teemu, Antti ja Erkka.

Vihreä otus

Mammat laskevat ensin mätinsä ja siihen päälle kiimaiset koiraat purskauttavat maitinsa.
Näin saa alkunsa pienen pienet kalanpoikaset.

Järvi oli tyyni ja rauhallinen. Soutuvene oli ikivanha.
Umpikelan jarru oli todella äänekäs. Lotto oli lipan väritykseltään kuparinen.

Se oli pitkulainen ja vihreä otus. Se tuntui limaiselta ja painoi noin viisi kiloa.
Reissusta muodostui melkoisen kostea, vaikka aurinko paistoi koko viikonlopun.



Kellarin mysteeri

Kellarissa on kosteaa ja hämärää. Jostain nenään tunkee öljyn haju. Mieleen tulee jo kääntyä takaisin. Halogeenilampulla saan valaistua tilaa paremmni. Puiset rappuset narahtelevat jalkojeni alla.
Edetessäni kellari muuttuu yhä vain hämärämmäksi. Jostain perältä kuuluu nikkarointia. Astelen varovaisesti eteenpäin.
Kylmänkostea ilma aiheuttaa vilunväreitä ja oloni alkaa tuntua hieman epämukavalta. Aivan kellarin perällä näkyy joku hahmo. Lähestyn peränurkkaa tähyillen nikkaroivaa hahmoa. Kun pääsen näköetäisyydelle. Huomaan nikkaroijan pään olevan kiinni höyläpenkissä hänen työstäessään siihen jotakin.
Pelästyn. Yritän sännätä pakoon. Jalkani kolahtaa johonkin ja kaadun selälleni maahan. Elämäni vilahtaa filminauhana edessäni. Tunnen loppuni olevan lähellä. Päätön nikkaroitsija lähestyy, kohottaa kirveensä ja...
Jotakin lämmintä, kylmää ja pimeää.
En saanut mysteeriä ratkaistuksi.
Valoa. Pimeyttä. Tyhjää.



 Jalkapallon MM 1998

On kesä ja lämmin. Talvesta asti on odotettu. Televisio on päällä ja ensimmäinen peli alkamassa. Kaverikin on tullut meille katsomaan kun Brasilia pelaa Skotlantia vastaan. Maailman paras Ronaldokin on kentällä. Pelin alkaessa itsekin tahtoisi potkia palloa pihalla.

Talvella isä ja äiti ostivat minulle ja veljelleni MM-98 lehtiöt, joihin kerättiin kevään ajan jokaisen joukkueen pelaajien kuvat. Jalkapallojoukkueen harjoituksissakin mietittiin jo kesän kisoja. Jokaisella pikkupojalla oli oma lempipelaajansa.

Peli alkaa. Katson sitä olohuoneessa. Talon takaovi on auki. Ovesta pääsee ulkoterassille, josta taas takapihalle itsekin pelaamaan. Eihän 8-vuotias jaksanut 20 minuuttia pidempään peliä katsella ennen kuin itsekin oli pelaamassa pihalla.

Muotimuisto

Napapaita oli yks järjettömän upea juttu ku olin alakouluikäinen. Sellainen piti saada kaikissa mahdollisissa väreissä ja malleissa. Muistan omistaneeni muun muassa oranssisen Adidas-merkkisen napapaitatopin sekä valkoisen pitkähihaisen. Ja vaikka sellainen hirveä tilanne olisi käynyt, että kaikki napapaidat oli pesussa, ei se haitannut. Silloin otettiin vain kaapista aivan tuiki tavallinen t-paita ja pyöräytettiin helma kaula-aukosta sisään. Tästä kyllä useimmiten myös seurasi äidin järkyttävä huuto siitä, kuinka minä mukamas pilasin aina mun paitani hirveellä venyttämisellä. Napapaidat oli kuitenkin ( äidin onneksi) ohimenevä yhden kesän trendi, jonka jälkeen talvitrendiksi muodostuivat järjettömän korkeat ja paksupohjaiset kengät, joita kutsuimme ystävien kanssa TP:ksi. Nämä kuitenkin kuuluvatkin sitten jo eri tarinaan.

Pieni muisto puistosta

Naapuri puistossa korkea mänty 

houkutteli pientä tyttöä siihen kiipeämään,

mutta korkeimmalla oksalla ollessaan

ei tyttö enää alas päässytkään.

Paras kaveri alhaalla odotti,

kun toinen tuskissaan oksalla tönötti.

Oksalta huusi saaneensa magneetin

ja avuksi kelpaisi vain äiti parahin.

 Sukkia putosi maahan yksi ja kaksi,

vaan ei olo muuttunut yhtään paremmaksi. 

Vihdoin saapui paikalle apu 

ja onnellisen lopun sai tämäkin satu

Oletko sinä kärsinyt magneetista

vaivasta tästä inhottavasta

hyvien hetkien pilaajasta,

suonenvedosta?

Hanna-Kaisa Smolander

Pienen pojan Pippo

Hymyhuuli, pellavapää

     myöhemmin lökäpöksy, lippispää.

Axen haju.

     Vaan yks on ja pysyy

       vaikka vuodet vierii

PIPPO

    tuo käsinukke, leikkiapina

nuhjuinen karvarukkanen

perheenjäsen, jokapaikanhöylä

vaan yks on joka apinankin hajottaa

  SISARRAKKAUS

tuo riita repi apinalta pään

     vaan äidin neulan heilautus tyynnytti sään

Mut missä istuu pippo nyt,

      kun poika tuo on aikuiseksi ryhtynyt?

- Emilia Virtanen -

Trumpettihousut

Mustat trumpettihousut.
Valmistettu mustasta trikookankaasta
ja joustonkestävästä langasta.
Äiti ommellut iltatöinään.
Housuja ei voi verrata nykypäivän
pillihousuihin.
Housut ovat kamalat.
Mutta niissä on helppo olla.
Ne eivät kiristä eivätkä paina.
Fillaroidessa pyykkipojat ovat lahkeelle oiva apu.
Oikeat pellehousut.

Saija T.

Lelumaa

Lelumaahan tarvitaan paljon leluja ja mielikuvitusta: iloa, lapsuutta, onnellisuutta, runoja ja lauluja. Lelumaassa voi asua kuka vaan, kunhan se on lelu. Lelumaassa käydään esimerkiksi koulua ja kesäisin mennään kesämökeille rentoutumaan. Lelumaassa sen hallitsijat keksivät sääntöjä, joita kansalaisten pitää totella. Leikkijä saa itse päättää, miltä lelumaa näyttää. Lelumaata hallitsevat yhdessä Dumbo ja Ankka. Heidän ystävänsä Belinda, Pikku Koira, Neiti Pulska ja Punanalle asuvat siellä yhdessä heidän kanssaan. Tätä ei voi verrata mihinkään tosikkomaisuuteen tai todelliseen maailmaan. Salaisuus, vain harvojen kanssa jaettu.

Elina Y.

Marmeladia ja matkustamista

Marmeladia ja matkustamista

Matkustaminen on kiehtovaa ja jännittävää. Matkoista jää mieleen monenlaisia asioita, joskus hyvinkin yllättäviä asioita. Ensimmäiseltä ulkomaanmatkastani Kyprokselle jäi mieleen muun muassa marmeladi, jota sai hotellin vieressä sijainneesta pikkuputiikista. Sitä oli ainakin kolmenlaista: aprikoosia, mansikkaa ja appelsiinia.  Söimme sitä paahtoleivän päällä viikon ajan aina aamuisin. Saatat ajatella, että aika yksipuolista ja tylsää, mutta miesporukalla kun oltiin…

Matkustaminen uuteen paikkaan on lähes yhtä kiehtovaa kuin säveltäminen tai kitaransoitto. Aina ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee vastaan. Matkalla voidaan käyttää välineitä liikkumiseen paikasta toiseen: Kyproksella käytimme skootteria ja muutamana päivänä autoa. Myös kitara on väline, jolla musisoidaan. Myös lentokone on väline liikkumiseen: rapakon taakse pääsee noin kymmenessä tunnissa. Siellä käyminen oli muuten huikea kokemus.

Ajattele, jos rakentaisi itse kitaran: kaataisi puun omasta metsästä, kuivaisi sen, sahaisi ja rakentaisi. Juuri sellaisen kuin itse haluaisi. Ja sitten vetäisisi ensimmäisen soinnun, tekisi ehkä muutaman uuden biisin. Lähtisi sitten keikkailemaan ja soittaisi sillä. Menisi vaikka Chicagoon tai Kyprokselle. Evääksi voisi ottaa vaikka paahtoleipää ja marmeladia.

by Jouni

Hapen puutteesta tyhmästä päästä,
niitä ei happihumala säästä

Luokkakavereita muutama,
kukaan ei järjen ääniä huutava

Välituntivalvontaa ollut ei,
siksi tempun tuon tein

Taju meni hämärtyi polla,
siinä oli kummallista pötköllään olla

Opettajat kahvia litki,
oppilaat makasi maata pitkin

Kaveririnki tekijää suojasi,
kunnes opettaja touhut huomasi...



-Mervi

Kertun kioski

Jäätelö oli kermaa ja marjoja tai hedelmiä

Pallo pyöriteltiin kauhan avulla valtavaksi

Vappuna monen kymmenen metrin jono ihmisiä

odotti pääsyä ilmaiselle jäätelölle

Kertun jäätelö oli parasta kesässä

Mistään en sen jälkeen ole saanut yhtä valtavia jäätelöitä

Jäätelönmyyjä ei ole kysellyt kuulumisiani

eikä hymyillyt minulle tavalla, joka pelastaa kenen tahansa päivän

Kerttu jäi eläkkeelle useita vuosia sitten

Kioski jatkaa toimintaansa Kertun tyttärien käsissä

Muutaman kerran kesässä saattaa Kerttu vielä näkyä kioskilla

pyörittämässä palloja niille harvoille onnekkaille,

jotka juuri sinä päivänä halusivat jäätelöä.

Anu

Ensimmäinen oma kitarani

Muistan kyllä hakureissun todella hyvin, kun lähdimme katsomaan isäni kanssa kitaroita ilmaan minkäänlaisia ostoajatuksia. Olin itse 14-vuotias nuorukainen ja hyvin epätietoinen kitaroista vielä siinä vaiheessa. Isäni kuitenkin halusi musiikkimiehenä ja muusikkona ostaa minulle kunnon kitaran jos sellanen tulisi eteemme. Tämä oli jokseenkin outoa, sillä isäni on aina ollut hyvin nirso rahan käytön suhteen. Mussiikkiin liittyvät välineet, soittimet ja muut esineet ovat kuitenkin tuoneet isässäni aivan erilaisen ihmisen esille. Muistan kuitenkin syyllisyyden tunteen kun ostin ensimmäisen oman kitaran itselleni, vaikka ei olisi kuulunutkaan olla. Olen kuitenkin myöhemmin ajatellut tuon syyllisyyden tunteen potkineen minua eteenpäin soittoharrastuksessani ja antanut motivaatiota jatkaa soittamista ja harjoittelemista vielä tähänkin päivään asti. Vaikka olen tyytyväinen kaikkiin soittimiin jota olen ostanut, niin minulla tulee kuitenkin usein syyllisyyden tunne ostaessani jotain hieman arvokkaampaa. En osaa aluksi nauttia ostoksestani yhtään, koska kannan syyllisyyden tunnetta sen ostosta. Ajatuksissani käsittelen paljon asioita, kuten kuinka pärjään ruokani ja elämiseni kanssa yleisesti. Olen kuitenkin jollakin tasolla oppinut ymmärtämään, että raha on kuitenkin vain rahaa ja joskus on palkittava itsensä. Tyhmä ja ajattelematon ei kuitenkaan tarvitse olla ja omalla kohdallani uskon tämän pienen syyllisyyden tunteeni pitävän minut kurissa rahankäytön suhteen.


Nilputin feat. Nikodeemus

Pari innostunutta nuorta Jannea
 Varautunut kaikkeen mahdolliseen
 Kaverin kanssa seikkailua
Ideana pelastaa ihmisiä
 ja tehdä maailmasta parempi paikka

Hyvä muisto lapsuudesta
 Nostalgiaa, kun naapurilapset leikkii

- Binh

Oli siistiä olla iskän kanssa navetassa, minusta tuntui että iskä osasi tehdä käsillään kaiken mahdollisen, jopa minun barbeille sängyn ja muita huonekaluja. - Elina

Reppu on kuljettanut satoja kertoja koulukirjoja koulusta kotiin ja kodista kouluun. Välillä se on ollut niin painava lastistaan, että kantajan olkapäät ovat ihan kipeytyneet. - Monica

Meidän - kuten vihkot yleensäkin - valmistetaan paperista, joka on peräisin selluloosasta, ja joka on edelleen peräisin luontomme puista. Raumallakin on yksi tällainen tehdas, joka aina säännöllisin väliajoin muistuttaa olemassaolostaan hyvinkin kitkerällä ominaishajulla. - Jenna

30.4.2013 MO1

Sisälsivät jokusen ollien, ehkä kickflipin, potkulaudalla hyppelyä, katolta lumihankeen hyppimistä, pulkalla lumilautailua ja vastaavaa. - Aleksi

Pääuoma jakautuu neljään kapeaan ränniin, jotka yhdistyvät alempana jälleen yhdeksi virraksi. Koskien välissä on grillipaikka, jossa on mukava paistaa makkaraa. Kosken vesi on keskiruskeaa, humuspitoista. Kalaa saadaan melko paljon, jos on saamamies. Ankkaperhe tapaa viettää aikaansa koskella, virran äärellä ravintoa etsien. - Erno

Talli, jossa mopoa pidetään, on itse asiassa konehallin ja viilasiljon yhdistelmä. Samassa tilassa on myös metallipaja ja väliseinän takana puuntyöstöhalli ja traktorin säilytystila. Kun mopoa ei vielä ollut korjattu, niin sitä pidettiin hallissa. - Ossi

Hampaat olivat punaviinin tahrimat ja suussa maistui oksennus. Olotila sai uudeen käänteen saapuessamme laivan yökerhoon. Auto jäi autokannelle, eikä kenestäkään ollut kuskiksi. Miksi aikuisena ei voi olla lapsi. - Sami

Näpistelyn tarkoitus on jäänyt itselleni hieman epäselväksi. Ehkä kyse olikin vain puhtaasta vastuuttomuudesta ja itsekkäästä piittaamattomuudesta, minkä jatkuva hemmotteluni oli mahdollistanut. Voin toki muistaa asiat väärinkin. - Hannu

Ratsastusleiri

Ratsastusleiri

Isälläni oli ravihevosia, joiden kautta pääsin tutustumaan myös ratsastusharrastukseen. Kävin myös ratsastusleireillä Kokemäellä useampana kesänä. Yleensä leiri ajoittui heinäkuulle, ja se kesti kokonaisen viikon. Leiripaikkana oli idyllinen maatila, jonka pihapiirissä oli tallirakennuksen lisäksi parakkirakennuksia, joissa yövyimme.

Leiri sisälsi kenttä- ja maastoratsastustunteja, täysylläpidon, iltasaunan, erilaista oheisohjelmaa sekä luonnollisesti oman hoitohevosen. Tunnelma leirillä oli hilpeä ja jännittävä – mitä uutta uusi päivä voisikaan tuoda tullessaan? Ratsastusleirillä pidin etenkin hiekkakuopilla laukkaamisesta ja estehyppyharjoituksista. Maastoratsastamisessa minua viehätti luonnossa kulkeminen ja se, että hevosta piti kuunnella valppaammin kuin tutussa kenttäympäristössä. Myös pehmeä hiekka teki hevosen askelluksesta miellyttävän tuntuista, ja hiekkakuoppien keskellä oleva lampi tarjosi oivan paikan hevosen uittamiseen.

Leirillä tutustui aina uusiin hevoshulluihin, vaikka pääasiassa seikkailin siellä siskoni ja ystäväni kanssa. Aika erikoista, mutta leirillä oli joka vuosi eri osallistujat, vaikka olisi voinut kuvitella päinvastoin. Yksi syy tähän saattoi olla se, että kyseisen maatilan hevostoiminta oli pienimuotoista verrattuna moneen muuhun talliin. Myös moni halusi lähteä leirille jonnekin kauemmaksi ja hieman ”eksoottisempaan” paikkaan. Ratsastusleireissä kun oli valinnan varaa!

Kaiken kaikkiaan leirielämä opetti vastuuntuntoa, elävän olennon ja luonnon kunnioittamista sekä omien rajojen tuntemista. Leirimuistot ovatkin pääasiassa mukavia, vaikka kauhun hetkiäkin koettiin. Yhtenä kesänä leirialueella liikkui nimittäin tuhopolttaja, eikä parakissamme ollut edes lukkoa. Tosin eipä siinä lukko olisi meitä auttanut, jos mökki olisi sytytetty liekkeihin. Voin vain kuvitella, kuinka huolissaan vanhempamme olivat turvallisuudestamme. Silloin heidän hätänsä tuntui varsin ”nololta”. Nyt ajatellen pyromaanin kesätempaukset puistattavat, etenkin kun tarkastelen tilannetta äitiyden kautta. En tiedä, minne omat mussukkani uskallan aikoinaan päästää!

Vaikka ratsastus on kallis ja vaarallinen harrastus, olen jälleen monen kymmenen vuoden tauon jälkeen noussut hevosen selkään. Se tunne, kun uljas ratsu lähtee liikkeelle, ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Voiko mikään muu olla yhtä vapauttavaa?