Julkaistu OKL Rauman vuosijuhlissa 2014
Puhe naisille
Arvon juhlavieraat, ja erityisesti rakkaat naiset.
Mulle tuli tossa pari viikkoa
takaperin pyyntö Niklakselta, että miten olis jos lähtisit pitämään puheen
naisille vuosijuhlissa. No se pyyntö meni aikatarkkaan näillä sanoilla: ”Haluisiks
pitää VUJUilla puheen naisille? Ai haluat! Sovittu!” Joo-o, ei siinä. Pari
hetkeä siinä meni kun ajatusta sulattelin, mutta mielelläni mä tähän sitten
lähdin.
Seuraavaksi piti ruveta
pohtimaan, että mitäköhän ihmettä mä sitten täällä oikein puhuisin. Aina voisi
pitää semmoisen tylsän ”Jo vuonna” –puheen, mutta eihän semmoista jaksa kukaan
kuunnella. Kun mä siinä aikani olin tätä puhetta ajatellut, niin tajusin, että
on muuten erikoinen tilanne tässä käsillä koska tota noin... Yleensä tämmöisten
naisille osoitetun puheen pitäjät varmaan tietää tai ymmärtää teistä naisista
jotain. Mä en nimittäin kyllä tiedä tai ymmärrä teistä naisista yhtään mitään.
Te naiset olette nimittäin meille
miehille aikamoinen mysteeri. Mä muistan useita kertoja kun olisi varmaan pitänyt
tulla juttelemaan tai jotain, mutta eihän se vaan onnistu. Te siinä hymyilette
ja näytätte kauniilta ja kaikki sanat katoaa ainakin meikäläisen suusta. Sitten
sitä vaan yleensä tyytyy silmäilemään kauempaa. Ja silti te kiehdotte mua, ja
meitä miehiä. Aina vaan mennään teidän perässä niin kuin maailma olisi
loppumassa. Mikä siinä on? Ihan niin kuin teillä olisi joku semmoinen oma
salaisuus, mitä me miehet ei kyetä koskaan ymmärtämään. Se on kyllä mun
mielestä silti todella hieno salaisuus, olisi nimittäin tämä miehen elämä
todella paljon tylsempää ilman sitä.
Tämä Raumalla opiskelu on ollut
mulle aikamoinen etuoikeus. En ehkä ihan täysin tajunnut sitä vielä silloin ku
mä tänne tulin, mutta no... Sanotaan että mä uskoisin, että jokainen tässä salissa
oleva mies ymmärtää, miksi täällä opiskelu on etuoikeus. Kyllä vain, meitä
miehiä nimittäin on täällä mäellä aikamoinen vähemmistö. Naiskauneutta riittää
ihan jokaiselle. Luennoilla, demoilla, bileissä, teitä vaan riittää joka
puolella. Mä en vaihtaisi tätä mihinkään.
Kauneus sikseen, teissä naisissa
on todella paljon asioita jotka mua miehenä kiehtoo. Teidän takia sitä usein
ylittää ittensä, pistää ittensä likoon tavoilla joita en muuten tekisi ja
koittaa vielä muutaman kerran uudestaan senkin jälkeen kun on selvää, että ei
tästä nyt mitään tule. Mä olen, kuten varmaan aika moni muukin mies, jokusen
unettoman yön teidän vuoksenne viettänyt. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja
yrittäen ymmärtää teitä. Ja yksikään teidän vuoksenne käytetty minuutti ei
kaduta. Kyllä naisia ajattelee vaikka maailman loppuun, vaikka ei se kyllä
ymmärrystä ole mun kohdallani lisännyt. Ei silti, kuten Wilde aikanaan sanoi, teidät
naiset on tehty rakastettaviksi, ei ymmärrettäviksi.
Mä haluaisin lopettaa tämän
puheen siteeraten vähän vapaasti mukaillen erästä aika tuntematonta artistia
nimeltä John Lennon. Hän kirjoitti eräässä teoksessaan tällaisen toiveen
kaltaisen, joka ainakin muhun iskee. Se menee aikalailla näin: ”Nainen, pidä
minut sydämessäsi, älä minkään etäisyyden meitä anna erottaa, sillä sinut ja
minut, meidät ja tämä kaikki, on kirjoitettu tähtiin.”
.bmp)