tiistai 30. huhtikuuta 2013

Teemu, Antti ja Erkka.

Vihreä otus

Mammat laskevat ensin mätinsä ja siihen päälle kiimaiset koiraat purskauttavat maitinsa.
Näin saa alkunsa pienen pienet kalanpoikaset.

Järvi oli tyyni ja rauhallinen. Soutuvene oli ikivanha.
Umpikelan jarru oli todella äänekäs. Lotto oli lipan väritykseltään kuparinen.

Se oli pitkulainen ja vihreä otus. Se tuntui limaiselta ja painoi noin viisi kiloa.
Reissusta muodostui melkoisen kostea, vaikka aurinko paistoi koko viikonlopun.



Kellarin mysteeri

Kellarissa on kosteaa ja hämärää. Jostain nenään tunkee öljyn haju. Mieleen tulee jo kääntyä takaisin. Halogeenilampulla saan valaistua tilaa paremmni. Puiset rappuset narahtelevat jalkojeni alla.
Edetessäni kellari muuttuu yhä vain hämärämmäksi. Jostain perältä kuuluu nikkarointia. Astelen varovaisesti eteenpäin.
Kylmänkostea ilma aiheuttaa vilunväreitä ja oloni alkaa tuntua hieman epämukavalta. Aivan kellarin perällä näkyy joku hahmo. Lähestyn peränurkkaa tähyillen nikkaroivaa hahmoa. Kun pääsen näköetäisyydelle. Huomaan nikkaroijan pään olevan kiinni höyläpenkissä hänen työstäessään siihen jotakin.
Pelästyn. Yritän sännätä pakoon. Jalkani kolahtaa johonkin ja kaadun selälleni maahan. Elämäni vilahtaa filminauhana edessäni. Tunnen loppuni olevan lähellä. Päätön nikkaroitsija lähestyy, kohottaa kirveensä ja...
Jotakin lämmintä, kylmää ja pimeää.
En saanut mysteeriä ratkaistuksi.
Valoa. Pimeyttä. Tyhjää.



 Jalkapallon MM 1998

On kesä ja lämmin. Talvesta asti on odotettu. Televisio on päällä ja ensimmäinen peli alkamassa. Kaverikin on tullut meille katsomaan kun Brasilia pelaa Skotlantia vastaan. Maailman paras Ronaldokin on kentällä. Pelin alkaessa itsekin tahtoisi potkia palloa pihalla.

Talvella isä ja äiti ostivat minulle ja veljelleni MM-98 lehtiöt, joihin kerättiin kevään ajan jokaisen joukkueen pelaajien kuvat. Jalkapallojoukkueen harjoituksissakin mietittiin jo kesän kisoja. Jokaisella pikkupojalla oli oma lempipelaajansa.

Peli alkaa. Katson sitä olohuoneessa. Talon takaovi on auki. Ovesta pääsee ulkoterassille, josta taas takapihalle itsekin pelaamaan. Eihän 8-vuotias jaksanut 20 minuuttia pidempään peliä katsella ennen kuin itsekin oli pelaamassa pihalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti