Pai

Televisio oli laatikkomainen ja vanha,
ruutua kehysti harmaa reuna.
Kukallinen sohva oli muutosta uusi,
sillä istui nyt, ei kolme, vaan peräti kuusi.
Päällään heillä yöpuvut,
vain kolmella, ei suinkaan kuudella.
Lauantaiaamuisin katselivat teletappeja,
uudestaan ja uudestaan samoja juttuja.
Vanhin heistä tyttö vaalein hiuksin,
sylissään Laalaa, se tyttömäisin.
Keskellä poika peukaloaan imevä,
kainalossaan Hipsu kirkkaan vihreä.
Reunimmaisimmalla pojalla pienellä,
kädessä miekka ja Pai vierellä,
sillä kuka nyt haluaisi Tiivi-Taavia,
poikaa, joka kantaa käsilaukkua.

Salaisesti hieman Antin Paita kadehdin,
se kun oli kaikista pienin ja söpöin,
niin kuin Anttikin.
Vaan nyt on kaikki toisin!
Veljeni ovat molemmat kaksimetriä,
miehiä möreä äänisiä.
Minä saan isin prinsessana päivää paistatella,
ehkä nyt saattaisimme jopa toisin lelumme valita.