Olipa kerran
kaksi poikaa, Jyri ja Pekka. Pojat leikkivät eräänä kauniina kesäpäivänä
kotitalonsa pihalla samalla, kun poikien äiti pesi painepesurilla
puutarhakalusteita. Pojat miettivät, minkä leikin keksisivät tällä kertaa. ”Leikitään
että meilläkin on painepesuri”, ehdotti Pekka. ”Mistä me muka painepesuri
saatas?” Jyri ihmetteli. Pojat miettivät hetken, kunnes Pekka keksi ratkaisun
ongelmaan. ”Otetaan äitin imuri, siittä saadaan hyvä painepesuri”, hän ehdotti.
”Ensin meidän pitää lisätä siihen vain vähän vettä”. Pojat hakivat äidin imurin
sisältä ja lähtivät kantamaan sitä kohti pihalla olevaa kaivoa, jonka päällä
oli koristeena vanha toimiva käsipumppu. Pojat kiinnittivät imurin letkun
pumppuun ja alkoivat pumpata. ”Joko siä on tarpeeks vettä?” kyseli Jyri
isoveljeltään. ”Eiköhän”, vastasi Pekka. Pojat lähtivät kuljettamaan valmista
painepesuriaan, mutta huomasivat pian, että se oli tullut liian painavaksi. ”Ei
me jakseta kantaa tätä tarpeeks lähelle pistorasiaa. Leikitään jotain muuta”,
Jyri sanoi. ”Okei”, myöntyi Pekka ja imuri jäi nurmikolle lojumaan.
Parin päivän
kuluttua poikien äiti alkoi siivota ja etsi imuriaan. ”Oletteko nähnyt imuria?”,
kyseli äiti pojilta. ”Me tehtiin siitä painepesuri. Se on tuolla pihalla”,
pojat vastasivat. Voi he****ti pojat!
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti