Suo, kuokka ja metsä

Lapsuudenkotini viereisessä metsässä oli suo.

Talvisin sen pinta oli jäässä, mutta se ei koskaan jäätynyt kokonaan.

Olen useampaan otteeseen tipahtanut jään läpi ja kastellut jalkani kokonaan.

Sen jälkeen on usein aika kylmä.

Muistan, kun kerran keväällä tein taas tuttavuutta veden kanssa.

Kisailimme että kuka uskaltaa kovimmalla voimalla hypätä jäätä vasten.

Kisan voittaja ei koskaan selvinnyt, sillä me kaikki iskimme itsemme jäästä läpi, jolloin sitä oli vaikeaa 

selvittää.

Leikimme suon läheisyydessä myös kesäisin.

Juostessa kengät jäivät helposti märkään ja pehmeään maahan kiinni.

Muistan aivan selvästi, mille se suo kesäisin haisi. Mielestäni se haisi ihan hyvälle.

Se haju, tai tuoksu, tuo mieleeni monia mukavia muistoja metsästä.