Paapalle

Paapalle

Rakas Paappa, olet monessa lapsuusmuistossani mukana. Olet näytellyt merkittävää osaa lapsuudessani sekä nuoruudessani ja sinua on kiittäminen niistä hyvistä ominaisuuksista mitä minulla on.

Yksi selkeimmistä muistikuvistani liittyy lapsuuden uintireissuihin, jotka tehtiin taivaansinisellä Talbot Horizonilla Närpiön Pjelaxiin eli Piolahteen. Vuosimallin 1985 Talbot oli jo silloin mielestäni vanha romu, mutta kuitenkin se tuntui ja tuntuu edelleen turvalliselta paikalta muistoissani. Muistan auton tuoksun, siniset blyyssipenkit, rei´itetyn kattoverhoilun, kaksipuolaisen ratin ja ennen kaikkea kojetauluun asentamasi herätyskellon, joka näytti kellonaikaa aina niin tarkalle herrasmiehelle.

Istuimme usein takapenkillä Villen kanssa ja tuijotimme auton reikäistä kattoverhoilua. Kun kattoa oli tuijottanut hetken, näytti siltä että katon reiät tulivat lähemmäksi kuin ne oikeasti olevat. Tämä optinen harha aiheutti usein myös matkapahoinvointia, eikä auton kuuma sisälämpötila siihen juuri helpotusta tuonut. Muistan myös kuinka minua ärsytti, kun ajoit niin varovaisesti. Olen kuullut Tiina-tädiltä että kerran huusin ”Paappa on pelkuri”, kun olin pettynyt hiljaiseen ajovauhtiin. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt että halusit ajaa varovasti koska olimme kyydissä ja olen siitä nykyään erittäin kiitollinen.

Talbot ei ole kaunis auto.

Piolahti ei uimapaikkana ollut häävi, jos totta puhutaan. Mutta silläkään ei ollut merkitystä, koska reissut olivat aina mahtavia.  Muistan että ranta oli täynnä kaisloja ja se oli todella matala. Silloin ehkä harmitti kävellä mutaista pohjaa pitkin kylmässä vedessä, mutta nyt ymmärrän että se oli hyvä paikka lasten uittamiseen. Turvallinen se ainakin oli. Siellä oli myös paljon paarmoja, joita hävitit tehokkaasti. Tämä teki minuun vaikutuksen, sillä itse pelkäsin ja inhosin paarmoja.

Kiitos siitä että opetit minulle uintitaidon lisäksi myös paljon muuta.Opin esimerkkisi kautta todella paljon. Suoraselkäisyytesi ja rehellisyytesi ovat jotain mitä ihailen edelleen. On joskus jopa vaikeaa ymmärtää miten moni minulle tärkeä asia onkaan perintöä sinulta. 

Ostit minulle ensimmäiset jalkapallokenkäni naapurin Lasselta, veit minut uimaan, luistelemaan ja hiihtämään. Korjasit polkupyöriä ja rakensit mäkiautoja, koskaan mistään valittamatta. Sinua on kiittäminen että olen harrastanut urheilua koko ikäni ja jatkan sitä niin kauan kuin jalkani liikkuvat. Sinua on kiittäminen myös siitä, että valmistun pian luokanopettajaksi. Liene sattumaa että opiskelen Rauman Seminaarinmäellä, aivan kuin sinäkin teit aikoinasi 50-luvulla.  

Paapalle ikuisesti kiitollisena,

Pekka

Rauman Seminaarinmäellä 23.4.2014