Valitettavasti en omista enää itse lapsuuden pallopaitaa. Onneksi sen muisto on edelleen vahvana mielessäni. Pallopaidan väri oli minusta kaikista paras, punainen väri olisi ollet liian vahva ja erottuva. Vaaleanpunainen oli ihanan tyttömäinen ja sopivan kepeä. Pallopaidan kangas oli sopivan ohutta puuvillatrikoota. Puuvilla oli arvostettu materiaali. Silloin oli keinokuituisiakin tuotteita, jotka saattoivat pesussa muuttaa muotoaan. Mutta Marimekkohan ei keinokuituisia tuotteita valmistanut.

Minun ystävillänikin oli pallopaitoja, jollain oli vihreä, jollain ruskea ja punainen. Vihreä ja ruskea eivät olleet mielestäni kovin kauniita. Ruskea oli jopa tunkkaisen näköinen. Siitä ei tullut mieleen ainakaan kesä ja kepeys niin kuin omasta paidastani. Onneksi minulla on yksi kuva pallopaidasta. Olen siinä seitsemän vuotias ja pidän sylissäni serkkuni vauvaa. Vauvalla on ruskea trikoopaita. Mielestäni ruskea ja vaaleanpunainen sopivat kuvassa hyvin yhteen.

Omilla lapsillani on ollut jokaisella pallopaita. Ihmeekseni lapseni eivät ole kiinnittäneet paitaan mitään erityistä huomiota. Toisen tyttäreni kummitäti osti hänelle usein pallopaidan syntymäpäivälahjaksi. Pienempänä hän piti paitaa mielellään, tai toisin sanoen, kun olin antanut sen hänelle puettavaksi päälleen.Joskus 9-vuotiaana hän alkoi protestoida paidan käyttöä, koska paidan malli oli liian leveä. Loppujen lopuksi pallopaitaa pidettiin enää satunnaisesti.

Muutaman pallopaidan olen varastoinut lähinnä siksi, että saan hypistellä joskus kangasta ja muistella omaa ja lasteni lapsuutta, johon pallopaita jollain lailla kuului.