Mopossa oli käyntiinlähdön kanssa ongelmia. Se piti polkaista voimakkaasti, jotta jotakin olisi tapahtunut. Kotona sain veljeltä evästykseksi, että mopo ei lähde käyntiin, koska ajan sitä liian hiljaa. Ajoin hiljaa siksi, koska tein matkaa parhaan ystäväni kanssa, joka oli liikkeellä pyörällä. En voinut tietenkään jättää häntä polkemaan yksin. Ja hyvä niin, sillä sain hänestä vastavuoroisesti seuraa, kun talutun hirveän painavan mopon kotiin kuumana kesäpäivänä.
Eräänä päivänä pappi laittoi moponi käyntiin. Miksiköhän erikoinen pappi onnistui siinä? Ehkä hänellä tosiaankin oli yhteyksiä korkeapiin voimiin. Tai sitten hän oli vain vahvempi polkaisemaan. Tuskin hän mopoilusta kuitenkaan kauhean paljon tiesi. Erikoisen leiman hän sai, koska oli ilmiriidoissa ainakin työtovereidensa kanssa. Sittemmin hän erosi tehtävästään enkä ole hänestä sen koomin kuullut. Olikohan papit niinkuin mopotkin erilaisia ennen vanhaan? Paremmin tehtyjä?
KP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti