Tuulee
Aurinko paistaa.
Jäät lähtevät.
Venetervan päihdyttävä tuoksu
vie minut takaisin lapsuuteen.
Silloinkin lokit ja suolainen merentuoksu
toi kevään, ja tervan.
Isän silmät saivat uuden loisteen.
Isä tervasi, minä sain joskus kulottaa.
Poltetun heinän tuoksu tiesi myös kesää
ja se kun lampaat ja kanat pääsivät ulos.
Uimaan piti myös päästä.
Heti kun rannassa oli sulaa.
Jään alle sukellsimme ja otimme kesän vastaan.
Paluumatkalla mansikkavarkaisiin, mutta
ne eivät olleet vielä kypsiä.
Mustille pelloille levitetty lanta haisi.
Sekä hyvälle, että pahalle.
Keväälle.
-.- .- .- .-. .-.. ---
Koivu Kaarlo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti