Naapurintytön takapihalla loivassa rinteessä kahden alaispäinkaartuvan puun alla oli hautausmaamme. Paikka oli varjoinen eikä siinä kasvanut nurmikko kunnolla, vaikka multa oli kosteaa ja paksua. Maassa oli itse tekemiämme muistomerkkejä kuolleille eläimille. Suurimman osan olimme tehneet naulaamalla kaksi rimaa yhteen ristin muotoon. Haimme haudoille koristeeksi hentovartisia vihreitä köynnöskasveja. Kutsuimme niitä elämänlangoiksi koska ne olivat niin kauniita.
Hautasimme kaikki löytämämme kuolleet pienet eläimet hautausmaallemme. Pidimme hautajaisia ja joku meistä piti eläimen muistolle juhlapuheen. Seisoimme hautausmaan reunalla, lauloimme surullisena suvivirttä, enkeli taivaan ja pii pii pikkuinen lintu. Välillä jollakin alkoi naurattaa, joku meistä käski ajatella, miltä tuntuisi jos sinun haudallasi joku nauraisi. Vakavoiduttiin taas. Välillä meinasi tulla itku. Säälimme kuoleita eläimiä ja hautaaminen helpotti surua.
rr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti