Joulukuussa illat ja yöt ovat pimeitä. 
Oven alta tuleva valo ja pieni
supatus keittiöstä häiritsevät minua taas. Avaan hiljalleen oven ja menen loistelampunvaloisaan
keittiöön. Suuren valkoisen keittiöpöydän ääressä äiti ja hänen miehensä Kari
vielä askartelevat. Äiti ja Kari käärivät lahjoja joulupapereihin. Näen violetin sormusrasian äidin kädessä, se tulee pikkusiskolleni joululahjaksi.
Joulupukkia
ei ole olemassa. 
Muut lahjat on jo paketoitu, enkä halua ennakkoon
omia lahjoja nähdä, joten menen takaisin nukkumaan. Nyt tietoisena siitä, että
10 vuotta uskomani asia onkin ollut valetta.
Hyvää joulua! 
Kimmo M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti